Kirjojen sivujen havinaa...

Tyttäreni löysi eilen kirjastosta poistettujen kirjojen välistä vanhan kirjaston lainauskortin. 

Siinä on siis kaksi kolumnia, jossa on allekain numerosarjoja. Oletan, että nämä numerot ovat lainaajien kirjastokortin -tai jonkin sortin asiointi-numeroita. 

Aion mennä alkuviikosta kotikirjastooni näyttämään tuota korttia kirjaston-tädille-tai sedälle, kumpi siellä nyt sattuu tiskin takana istumaan, ja kysyn, tietäänkö hän tällaisesta mitään. 

Asia vaikuttaa mielenkiintoiselta =) 

Ja koska olen laiska, ja olen sitä mieltä, että joka allalla on ammattilaisensa, jotka todennäköisesti tietävät paljon asioita ja mielellään keskustelevat ammatistaan toisten kanssa, aion käyttää tätä hyväkseni, enkä ala googlettamaan kirjastohistoriaa, koska siihen menisi paljon aikaa, jota minulla ei tällä hetkellä ole.  

Jos tiedät asiasta enemmän kuin minä, ole kiltti ja kommentoi blogiani, oppisin mielelläni asiasta lisää! 

Mukavaa loppuviikonloppua kaikille, saas nähdä mihin jännään huomenna törmään 😎

Kerron siitä sitten ensi viikolla...
Sain samantien ystävältäni lisätietoa aiheesta, tässä hänen vastauksensa, joka on kopioitu facesivultani, koska en ollut osannut laittaa kommentointia sivuilleni, no nyt sekin onnistuu! 

Joo näitä on tosiaan joissain kirjoissa jäänteenä vieläkin. Kortti otettiin lainatessa kirjasta pois ja siihen merkittiin lainaajan kortin numero. Tilalle laitettiin toinen kortti johon oli leimattu palautuspäivämäärä. Palauttaessa alkuperäinen kortti sitten laitettiin kirjan takakannen taskuun takaisin ja eräpäiväkortti poistettiin.

Uuden opettelua..

Olen jo vuoden päivät miettinyt, että haluaisin kertoa kanssaeläjilleni erilaisista ahaa-elämyksistä, ideoista, kokemuksista ja mietinnöistä, joita päähäni päivän mittaan vallan paljon putkahtaa. 

Innostun herkästi uusista asioista ja kyllästyn niihin melkolailla yhtä nopeasti, mutta jotkut jutut sykähdyttävät niin, että ne jäävät osaksi elämääni ja näistä jutuista kirjoittelen täällä.

Ja tässä tämä nyt on...oma blogisivuni =) 
Mieheni nauroi vieressä lapsenkaltaiselle innostukselleni, kun näin tämän hienon sivun ja kaksi riviä tekstiä, jotka sain sinne laitettua. 
Kiitos tästä sivusta kuuluu rakkaalle miehelleni, joka kädestä pitäen näytti mitä nappulaa seuraavaksi painetaan ja mitä täytyy tehdä, jotta sivun saa pystyyn. Olisi voinut jäädä ilman apua tekemättä...en ole kovin pitkäpinnainen tietokoneiden kanssa ;)

Huomenna laitan kuvaa ja mietintöjä löytämästäni (vanhasta?) kirjastokorttisysteemistä. Melko nerokasta yksinkertaisuudessaan!